EASYRIDERS MCC

1972 perustettu Ylihärmän Moottorikerho R.Y. (YHMK), jossa tulevat ” Easyt” olivat eräänlaisina ”hangaround” jätkinä. Lähinnä ikänsä puolesta. Kerho oli jo tuolloin suuntautunut pyörien rakenteluun (caferacer/chopper). Kalusto oli kirjavaa.

Wälläri ajoi maarataa SM-tasolla, ja alla tietysti oli J.A.P. Yllättävää kyllä meininki oli jo silloin aikalailla ”outlaw”.

1974 Chopper-henkeen vannoneet perustivat oman porukan. Tilat saatiin Ylihärmän Nuorisotalosta Kiistolasta. (Kiistolan ajoista voisi kirjoitaa oman kirjan, niin värikästä toiminta oli).

Ensimmäiset selkämerkit (puna-valkoiset) otettiin käyttöön 1975. Kerho alkoi myös kasvaa nuoremmilla jäsenillä. Alussa puheenjohtajan ”pressan” tehtävissä vuorottelivat Vesa ja Mukis. Parin vuoden kuluttua toimi vakiintui pitkäksi aikaa Vesalle.

Kerho osallistui jo tuolloin kansallisiin merkittäviin näyttelyihin (FHRA yms.) Norrtäljen Custom Bike Show valloitettiin ensikerran 1977. Muita alalla vaikuttavia kerhoja suomessa olivat Götti Choppers Mc ”kötin kopla”, South Carelia Choppers, West Coast Riders. Pian myös Tonocks Mc. Jo tuolloin tutustuimme mm. Nuorimaan Jubaan, Mäkisen Timppaan, Borgin veljeksiin ym. alan vaikuttajiin. Näyttelykelpoinen kalusto kun tuli juuri em. vaikuttajien lähipiiristä unohtamatta Velttoa, joka on oma tarinansa.

80-luvun alussa mukaan tuli ensimmäiset Harrikat. 1982 Easyriders Mc:n jäsen Tapio Takala perusti firman, joka toi maahan käytettyjä Harrikoita ja uusia Triumpheja (V&T Trading Ky, Vesa oli äänetön yhtiömies). HD alkoi yleistyä ja chopperit tulivat rankemmiksi. Tapio valitettavasti menehtyi ajettuaan harrikalla hirvikolarin –87. Toimintaa jatkoi Vesa kunnes edustukset myytiin Vaasaan.

Jossain vaiheessa Eki otti puheeksi, josko Easyrides Mc voisi kasvaa kattamaan muutakin Pohjanmaata. Näin sovittiin, ja homma paisui. Selkämerkkiä ruvettiin uudistamaan. Uuden kuvan ”Hakkapeliitta” suunnitteli ja piirsi Lutteri Koskenkorvalta. Jossain vaiheessa luovuttiin myös Finland-sanasta, joka korvattiin väliaikaisesti Härmä-sanalla. Myöhemmin on vaihdettu myös textityyppi. Nykyistä muotoa on käytetty jo useita vuosia. Finland-teksti otettiin taas käyttöön rintamerkkinä siinä vaiheessa, kun Easyriders MCC laajennettiin Ruotsiin. Ruotsalaisten rintamerkissä toki lukee Ruotsi. Kerhossa on tänään n. 60 jäsentä ja tarkoitus on pitää hauskaa ja ajaa moottoripyörällä!!!

********************************************************

EASYRIDERS MCC sweden

Marraskuussa 2002 Easyriders MCC jalkautuu Ruotsin maaperälle. Tällöin Ruotsin Easyt saivat täysjäsenyyden ja syntyi veljeskerho EASYRIDERS MCC sweden. Ruotsin Easyt majailevat Ronnebyssä etelä-ruotsissa, mistä löytyvät myös heidän kerhotilansa. Erona Suomen Easyihin Ruotsin Easyjen liivien selässä liehuu Ruotsin lippu...tietenkin. Tällähetkellä Ruotsin veljeskerhossa on kuusi täysjäsentä + yksi prospecti.

I November 2002 spred sig Easyriders MCC till Sverige, då de svenska bröderna blev fullvärdiga Easyriders medlemmar EASYRIDERS MCC sweden håller till I Ronneby, Blekinge. Det enda som skiljer svenska Easyriders från de finska är den svenska flaggan på ryggmärket...så klart. Easyriders MCC, Sweden består idag av 6 fullvärdiga medlemmar + 1 prospect.

In November 2002 when the swedish brothers became full members, Easyriders MCC was founded in sweden. EASYRIDERS MCC sweden have their headquater in Ronneby, Blekinge. The only difference between swedesh and finnish members is the flag on our back patches. The swedes have a swedish flag...of course. Today the swedish chapter includes 6 fullcolored members and 1 prospect.

JALASMÖKKI
Jalasmökki
Osa easyriders-historiaa:

Vuonna 1990 syksyllä syntyi seinäjokelaisten Easyjen päässä ajatus oman tallin perustamisesta, varsinkaan, kun kenelläkään ei ollut talviaikana kunnollista remppaustilaa. Viikottaisissa kimppa-ajeluissa silmämme nauliintuivat tuohon Jalasjärvellä sijaitsevaan punatiilirakennukseen. Kuulimme vielä, että siitä olisi osa vuokrattavana. Päätimme kokeilla kepillä jäätä ja panimme Mikan, tuon ainoan jalasjärvisen Easyn, tiedusteluretkelle kiinteistön omistajan luo. Se tuottikin tulosta. Huomasimme olevamme vuokralla 120 neliön tilassa, johon majoittui 11 henkilöä plus 3 tukihenkilöä.

Sopu sijaa antaa ja vaikka olikin ahdasta, kaikki mahtuivat ruuvaamaan omaa pyöräänsä. Sen verran epäkäytännölliset olivat tilat alkuvaiheessa, että esim. vc:ssä käydessä oli kierrettävä talo. Myös yläkerrassa asuva pariskunta valitteli yöllisiä käynnistelyjä.

Näissä asemissa oltiinkin nelisen vuotta, kunnes saimme kuulla koko talon olevan myynnissä tontteineen. Tässä vaiheessa iski levottomuus. Syksyn lähestyessä ja ratkaisuja miettiessämme Mika ryhtyi sanoista tekoihin. Hän ostaa pläjäytti koko talon.

Alkoivat jokailtaiset remonttitalkoot. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että ostopäivää seuraavana yönä syysmyrsky repi lähes puoli kattoa mennessään. Talo remontoitiin sen jälkeen lähes kokonaan. Uusi katto, tuleva/lähtevä vesi, sähköt, väliseinät kaadettiin ja uusia rakennettiin. Tässä vaiheessa alkoi porukka väsyä. Jotkut myivät kalustonsa pois ja toiset siirtyivät eri talleihin tai kerhoihin.

Sitten syntyi ajatus, että kun on vauhtiin päästy niin rakennetaan jäljelle jääville viidelle äijälle omat kämpät yläkertaan. Siinä vaiheessa sai myös vuokralla oleva pariskunta häädön. Niin entinen vanha nahkatehdas siirtyi kokonaan motoristien käyttöön.

Tällä samalla viiden hengen kokoonpanolla viritellään Jalasmökillä kulkuneuvoja edelleen, vaikka osa on jo jäänyt pois aktiivisesta pyörätoiminnasta.

Amerikkalaisten ja Brittien valmistamaa rautaa toki löytyy ja niillä ajetaan aina kun ehditään. Osa porukasta on kiintynyt autoihin, joita pihamaalle alkaa siunaantua melkoisesti.

Onneksi on tilaa harrastaa...

Live to ride, ride to live!